Lukulistalla: Enkelit ja demonit




Joulukuussa lukulistallani oli Dan Brownin Enkelit ja demonit. Tänään suljin kirjan takakannen hieman hämmentyneissä ja ristiriitaisissakin tunnelmissa. Tässä on kirja, jonka tarina todella tempaisee lukijansa mukaansa aivan ensimmäisestä rivistä alkaen. Loppua kohden tarinankerronta kiihtyy, samoin oma lukunopeus. Tavallaan en olisi millään halunnut tarinan päättyvän. Ja toisaalta en olisi millään malttanut odottaa, että saan luettua loppuun teoksen, jonka loppu oli kyllä vertaansa vailla. Täysin odottomaton. Ja nyt olen hieman surullinen siitä, että tuo seikkailu on nyt osaltani koettu. Tai sanoisinko luettu

Olen hieman pohtinut, josko lupaisin itselleni lukevani tulevana vuonna joka kuukausi vähintään yhden kirjan. Mielikuvitus on aivan omanlaisensa kietova maailmansa, jota ei koskaan voita TV saati Netflix. Tosin ei niissäkään mitään vikaa ole, ainakaan kohtuudella kulutettuna.

Sininen hetki

Kadotin ajantajun, unohdin kasvaa. Tuhlasin aikaa, siitä nauttimatta. Havahduin vihdoin ja tajusin tilanteen. En tahdo huomenna huomata, etten ole ollut läsnä. 

Sillä hetki on nyt. 
Hetki on tässä. 


Lopulta vain sydän sekunnin talteen saa.
Yhden ainoan sinisen hetken kerrallaan.

Toinen

(Muisto ensimmäisestä adventista löytyy täältä.)

Toisena adventtina vastapäisen talon kolmanneksi ylimmästä ikkunasta tuikki sakean lumimyräkän keskellä himmeä kynttelikkö. Ja minua ihan pienesti hymyilytti. Niin surkean somalta se omiin silmiini näytti.


Enää 13 päivää, neljä tuntia ja 50 minuuttia aattoon!

Maamme Suomi

Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien
J.L. Runeberg


Paljon onnea rakas 100-vuotias isänmaamme! Suomi kuvastaa itselleni ennen kaikkea turvallisuutta, tasa-arvoa, vapautta ja kauneutta. On suuri onni saada elää täällä 

Mitä emme osaa kuvitella tapahtuvaksi, tapahtuu takuuvarmasti

Kesä on ohi ja sydän melkein kohmeessa. Tänään yritin muistella kaikkea sitä, mitä en ole vielä kuluneesta kesästä unohtanut. Nyt näen uusin silmin sen, mitä en aiemmin huomannut. Näen kirkkaan taivaan, häikäisevän valon, leikkivät lapset pihamaalla ja puiden oksistoilla keikkuvan vehreän sadon. Vihdoin näen myös kaiken sen, mikä oli piilossa, kun olin kohdistanut katseeni täysin päinvastaiseen suuntaan. 

Oivalsin että se, mitä emme osaa kuvitella tapahtuvaksi, tapahtuu taukuuvarmasti. Ja ehkäpä juuri siksi.