Olen tässä. Juuri nyt. Hetkessä.

Karhea lanka kiertyy tiukasti kilisevien puikkojen ympärille. Vanha kerä saa vähitellen, kerros toisensa jälkeen, uuden tarkoituksen. Uuden tarinan. Värikäs lanka kiemurtelee pitkin poikin vaaleaa puista lattiaa ja kello tikittää kiireettömiä minuutteja hitaasti, mutta varmasti eteenpäin. 

"Olen tässä. Juuri nyt. Hetkessä."


Elämänlanka jatkaa verkkaista kulkuaan. Silmukka kerrallaan. Kerros toisensa jälkeen. 
Luoden turvallista rauhaa. 

Joulukuun tunnelmia

Joulukuuni on ollut erityisen kiireinen, täynnä velvollisuuksia ja luminen(!). 


Päivät ovat lipuneet ohi salakavalan nopeasti. Ne ovat oikeastaan loppuneet ennen kuin ovat kunnolla edes alkaneetkaan. Yön pimeys on varastanut kellotaulusta useamman tunnin ja pakottanut päivän väistymään ennenaikojaan odottamaan huomista. Muutaman päivän kuluttua kalenterissa vaihtuukin taas vuosiluku.

On siis jälleen aika uusille mahdollisuuksille, tavoitteille ja unelmille 

Hei hei syksy



Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei oikeastaan ole yhtään hullumpaa aikaa. Se on nimittäin turvaamisen ja huolehtimisen aikaa. Tekee hyvää koota rauhassa ajatuksensa ja kaivautua turvallisuuden keskipisteeseen. Sinne missä voi puolustaa kaikkea sitä, mikä on tärkeää, arvokasta ja ikiomaa. Sitten saavat pakkaset, pimeys ja myrskyt tulla minkä ehtivät. 

On siis jälleen aika sanoa hyvästit syksylle ja toivottaa talvi tervetulleeksi. 

Ilmassa leijuu lähtemisen tunne





Ilmassa leijuu lähtemisen tunne ja 
mielessä herää ajatus vaeltelevasta puusta, 
jossa yksikään lehti ei liiku. 

Huomaamaton



 Onni on usein niin kovin pieni ja huomaamaton, että se voi lattialautojen rakoon helposti hujahtaa ennen kuin huomaatkaan. 
Hups, ihan tuosta vaan.

Syksyrakkaus

Vaikka syksyni onkin ollut erityisen kiireinen, on kamera uskollisesti keikkunut menossa mukana ja ikuistanut toistaiseksi julkaisemattomia kuvamuistoja satumaisesta syksystä. Tällä hetkellä kuvakansiossa odottaakin 274 kuvaa, joista muutaman tahdon ehdottomasti teidän kanssanne täällä blogin puolella jakaa. Onneksi syksyä on vielä jäljellä ja minulla on vihdoin pieni hengähdyshetki arjesta, joten tarina hiljaiselon jälkeen jälleen jatkukoon!


Syksy ♥

Kattojen yllä

Me kiivetään yhdessä kukkulalle, josta näkee ohi koko tämän pienen kaupungin. 




Haluan lentää sun kanssa näiden kattojen yllä ja käydä vaikka pilvissä asti kyläilyllä.
Siten sä muistat mistä oot tullut ja minne palaat hyvästienkin jälkeen aina takaisin.

Kiitos ja näkemiin

Perjantaina jätin taakseni neljä erittäin tapahtumarikasta kuukautta, 16 viikkoa, 80 päivää ja uskomattoman monta tuntia. Lukuisia uusia opittuja asioita, monia ihania ihmisiä ja muutaman ääneen tiuskaistun ärräpäänkin. Tuolloin minun piti nimittäin lausua toistaiseksi viimeisen kerran "kiitos ja näkemiin". Halata, hymyillä ja esittää hieman rohkeampaa kuin juuri sillä hetkellä koin oikeasti olevani. Mukaani sain ikävän lisäksi muistoja, joita en koskaan aio unohtaa. 


Oloni on kesän jäljiltä väsynyt,
mutta samalla myös äärimmäisen onnellinen 

Ajelulla puutaloja



Ajelulla puutaloja, 
joissa on onnelliset asukkaat. 

Ylöspäin kaartuvat suupielet



Heinäkuu on hellinyt lämmöllään ja jättänyt kauniita muistoja niin iholle kuin mieleenkin. (Rumat) Rusketusrajat muistuttavat vielä pitkään siitä, kuinka ihanalta kesä tuntuikaan. Tätä intiaanikesää tulen kaipaamaan viimeistään silloin, kun lämpömittarin lukemat alkavat uhkaavasti valua kohti pakkasrajaa ja varpaitani lämmittävät jälleen villasukat. 

Sitä ennen aion kuitenkin vielä nauttia viimeisistä ennätyksellisistä hellelukemista, sotkea sormeni (ja suupieleni) mansikoilla sekä täyttää kamerani muistikortin lopullisesti kesäisillä kuvilla. 

Kaksi kauneinta



Kaksi maailman kauneinta, herkintä, pienintä ja 
tärkeintä sydäntä 

Ihmeellinen meri


Kummalliset kalat liukuvat syvyydessä, tuntemattomat kukat loistavat rannalla. Olen nähnyt punaista ja keltaista ja kaikki toiset värit, mutta ihana meri on vaarallisin nähdä.
 Se herättää tulevien seikkailujen janon, sillä mitä on tapahtunut sadussa, on tapahtuva minullekin.
Edith Södergran

Kun suljen silmät

Kun suljen silmät, menen ajatuksissani sinne, missä aurinko nousee. 
Sinne, missä öisinkin on kaunista.




Kun suljen silmät kuulen huudon: 
juokse yli veden kadonneen saaren luo!

Kun kielot kukkivat



Nämä puhdasta viattomuutta hehkuvat hauraat valkoiset ja suorastaan lumoavan kauniit kellot ovat suloisuudestaan huolimatta myrkyllisiä kielon kukkia. Niiden hauras kauneus lumoaa, eikä päästä katsojaansa helpolla otteestaan. 

Untamo

Karvaisten kaverien esittelyvuorossa tällä kertaa Untamo:


Hän on varsinainen hurmuri ♥ 

Aamuisin

Joku aamu sinäkin vielä heräät huomaamaan, 
selvisit ja kelpaat kelle vaan.
Juha Tapio


Jokaiseen aamuun herään kuin uuteen ja ihmeelliseen. Jokaisena aamuna myös muistutan itseäni siitä, että olen tarpeeksi.

En yhtään liian paljon tai vähän,
vaan juuri sopivasti. 

Koiruuksia

Tampereella tutustuin uusien maisemien lisäksi hurjan suloiseen kaveriin nimeltä Frida  

Tältä karvakorvalta ei energiaa ja innostusta todellakaan uupunut, joten kuvien ottaminen olikin astetta haastavampaa. Malli kun ei millään malttanut asettua aloilleen, vaan ryntäili jatkuvasti sinne ja tänne. Kärsivällisyys kuitenkin lopulta palkittiin, sillä alla näkyvät räpsäisyt onnistuin ihan vain sattumalta tästä ihanasta ikiliikkujasta onnekseni ikuistamaan:


Paljon rapsutuksia sinne ruudun toiselle puolelle!

Ruma, kaunis ja rakas






Viime aikoina olen istunut tuhottoman monta tuntia linja-autojen kuluneilla ja epämukavilla penkeillä. Katsellut ohi kiitäviä karuja kevätmaisemia usean sadan kilometrin edestä. Kävellyt jalkani piloille rikkikuluneilla kengilläni Tampereen kaduilla. Palellut räntäsateessa ja viimassa, joka meni melkein luihin asti. Nukkunut levottomasti nähden outoja unia. Herännyt jokaikinen aamu aikaisin, mutta noussut vasta paljon myöhemmin. Kantanut kameraa ahkerasti mukanani, kuvasaldon kuitenkin pysytellessä säälittävän vähäisenä. Potenut ajoittain huonoa omaatuntoa, väsymystä ja särkeviä raajoja. 

Kaikesta huolimatta tai ansiosta olen viime aikoina ollut enemmän elossa kuin pitkään aikaan. 

Ruma, kaunis ja rakas.
Elämä  

Uskalla uskaltaa





Viime päivät ovat olleet täynnä iloa ja naurua. Olen erityisen onnellinen siitä, että uskallan uskaltaa. Sekä tietysti kaikista niistä erityisistä ihmisistä, jotka saavat minut ajoittain repimään hiuksia päästäni, mutta lopulta myös nauramaan aidosti. Siten, että ilo tuntuu aina varpaissa asti.

Kevään juhla

Iloista pääsiäistä! 




Eilen taisivat rikkoutua pääsiäisen kunniaksi ensimmäiset kevään lämpöennätykset, nimittäin jopa minä tarkenin ilman takkia ja lapasia ulkoillessani! Siispä lämpimästi tervetuloa kevät ja vähitellen myös kesä  

Olen valmis. 

Tiedät juuri sen verran, että...

...ymmärrät, miten paljon opittavaa sinulla vielä on. 


Kun olet vasta-alkaja tai aloitat uudestaan tauon jälkeen, oikeaan lopputulokseen pääseminen voi tuntua mahdottoman vaikealta. Jokainen virhe tuntuu syyltä lopettaa. Mikä sitten estää sinua lopettamasta? Usko siihen, että jonakin päivänä sinä olet taitava, itsevarma ja kokenut. Ja niin voit ollakin. Nyt tarvitset vain intoa. Vähän rohkeutta. Ja kuten aina, huumorintajua. 
Kate Jacobs: Lankakaupan tyttö

Onnea ja pieniä ihmeitä


Tänään olen asunut täällä 12 kuukautta, 362 vuorokautta ja 8 688 tuntia. Vihdoin koen olevani myös ihan oikeasti kotona, enkä vain tilapäisesti vierailulla. Ystävältäni saatu "Onnea ja pieniä ihmeitä"-kyltti riippuu kunniapaikalla ovenpielessä. Sitä katsoessani totean, että koti todella on siellä, missä sydänkin.

Kiitos



Viikko sitten juuri näihin aikoihin pieni kotini täyttyi rakkaista ystävistäni, sillä juhlistimme jälleen vuoden vanhempaa minuutta. Iltaan sisältyi paljon halauksia, naurua ja lukemattoman monia julkaisukelvottomia keskustelunaiheita. Kiitos (ja anteeksi) jokaiselle mukana olleelle seurasta sekä lahjoista! Teitte illasta ikimuistoisen 

Elämä on lahja

Elämä on sekoitus onnea ja surullisia vaiheita.


Valo ja varjo kulkevat käsi kädessä ihan jokaisessa hetkessä. Elämä on uskomattoman haurasta. Jokainen hengenveto on kuitenkin uusi mahdollisuus olla kiitollinen ja uskoa vielä aiempaakin lujemmin siihen, että aina on toivoa 

Onneni on

Lauantaiaamun huolettomuus, rauha ja hiljaisuus. Ei kiirettä yhtään minnekään (tai korkeintaan kahvipannulle). Pari mukillista mustaa vahvaa kahvia. Punavalkoraidalliset villasukat, jotka äiti on joskus kauan sitten pienelle minulle kutonut. Viikonloppu vailla velvollisuuksia tai ylimääräisiä murheita. 


Onneni on olla. 

Katso silmiin, hymyile ja kiitä


Pieniä ilonaiheita löytyy varmasti ihan jokaisesta päivästä, kunhan vain jaksaa katsoa tarpeeksi tarkasti. Katso silmiin, hymyile ja kiitä - niillä pääset jo pitkälle! Tai ainakin saat itsellesi huomattavasti paremman mielen (ja kenties jollekin toiselle myös?). Tänään minä sain hymyn kasvoilleni ystäväni seurasta ja vaaleanpunaisesta kaulakorusta. 

Kissanpäivät



Ollapa itsekin kissa ja viettää onnellisia kissanpäiviä. Eipä olisi yhtäkään turhaa huolta huomisesta, kun voisi vain käpertyä kehräävälle karvaiselle kerälle. Saada osakseen loputtomasti silittelyjä, lepertelyjä ja muita suloisia hempeilyjä.

Pumpulilunta

Talvisessa ihmemaassa voi todella nähdä joka puolella uskomatonta, mutta samalla kovin karua kauneutta. Tätä piirrettä talvessa erityisesti rakastan:




 Haluaisin julkaista melkein joka toisen kamerani ikuistaman otoksen, sekä lisäksi vielä kertoa jokaisen kuvan tarinan yksityiskohtaisemmin auki, mutta kaikki mitä saan aikaan on vain koruttomilta kuulostavia kiermurtelevia ja varsin epäselviä lauseita.

Kuvat siis puhukoon puolestani tällä(kin) kertaa!

Kuurankukkia



 Tänään löysin onnen puiden hauraista ja lumoavista oksistoista, joiden pintaa koristi auringon säteistä kimmeltelevä hento lumipeite. Maisema on niin taianomaisen kaunis, etten tahtoisi sen vielä hetkeen katoavan. 

Toivonkin hartaasti lisää lunta satavaksi!