Pumpulilunta

Talvisessa ihmemaassa voi todella nähdä joka puolella uskomatonta, mutta samalla kovin karua kauneutta. Tätä piirrettä talvessa erityisesti rakastan:




 Haluaisin julkaista melkein joka toisen kamerani ikuistaman otoksen, sekä lisäksi vielä kertoa jokaisen kuvan tarinan yksityiskohtaisemmin auki, mutta kaikki mitä saan aikaan on vain koruttomilta kuulostavia kiermurtelevia ja varsin epäselviä lauseita.

Kuvat siis puhukoon puolestani tällä(kin) kertaa!

Kuurankukkia



 Tänään löysin onnen puiden hauraista ja lumoavista oksistoista, joiden pintaa koristi auringon säteistä kimmeltelevä hento lumipeite. Maisema on niin taianomaisen kaunis, etten tahtoisi sen vielä hetkeen katoavan. 

Toivonkin hartaasti lisää lunta satavaksi!

Pureva pakkanen

Lämpötilamittari näytti aamulla -10-astetta. Se on toistaiseksi kylmin lukema, jonka olen koko talven aikana nähnyt. Maakin oli vihdoin kauttaaltaan kauniin valkoisen lumihunnun peittämä. Minun nenänpäätäni ja poskiani nipisteli kirpeässä pakkasilmassa. Lämmittelin sinertäviä sormiani ulkoilun jälkeen kuuman kahvikupin ympärillä, mutta pakkanen ehti jo pureutua luihin ja ytimiin.


Sydämeni sanoo yhä hyrhyr.

Kerällä

Alkuun pääsee, jos vain uskaltaa tarttua lankaan ja pyöräyttää sen sormen ympäri. Tärkeintä on ryhtyä toimeen. Niin on elämässäkin. Jokainen aloitus on tietysti omanlaisensa. Silmukoita voi luoda tuhannella eri tavalla ja tavan voi määrätä taito, suunnitelma tai kokemuksen tuoma vakaumus. Menetelmästä riippumatta yksi asia on ja pysyy: joko sinä uskallat tai sitten et.
Kate Jacobs: Pieni lankakauppa


Pelokas pieni kerä ja monia mustia solmukohtia, joiden auki saamiseksi ei oikeastaan tarvita kuin ripaus taitoa, mutta sitäkin enemmän sinnikkyyttä ja kaikista eniten uskoa siihen, että pystyt. Rohkeutta astua kohti mahdollista. Kyetäksesi luomaan jotain uutta, tulee sinun nimittäin uskaltaa tehdä myös niitä rumiakin virheitä.

Aina voit kuitenkin olla ihan pienenä, haavoittuvana ja kerällä.