MG

230715


Sano mitä varot, varo mitä sanot
Jos sanot mitä sattuu, se sattuu mitä sanot
Mikael Gabriel

Siivet, minä kuiskasin


Tänä kesänä kasvatin jälleen siivet lapaluideni suojaksi. Sain myös onnekseni huomata, että ne kantavat. Hieman hennosti ja haparoiden, mutta kantavat kuitenkin. Ja tuossa oivalluksessa on tällä hetkellä oikeastaan koko maailmani. 

Siivet, minä kuiskasin. 
Siivet! 

Arki (on juhla)

Tänään heräsin liian myöhään. Tai ainakin myöhempään kuin vielä eilen (ja joka ilta) suunnittelin. Tarkoitukseni oli nimittäin olla jo polkemassa töihin silloin, kun yhä kuitenkin näin unikuvia verkkokalvoillani. 

 Töissä minua hymyilytti, kun opettaja kirjoitti sähköpostissaan lähtevänsä poikansa häihin viikonloppuna. Toivotin tuolle tuntemattomalle pojalle onnea! Ja se onnentoivotus tuli suoraan sydämestä! 

Lounaaksi söin itsetehtyä kasvissosekeittoa, mikä oli niin oranssia, että pelkään pienesti huomenna muistuttavani appelsiinia... Kun olin juonut päivän kolmannen kahvimukilliseni, totesin vierustoverilleni, että pian tärisen niin, että koko pöytärivi huojuu. Tai vähintäänkin hypin seinille. (En hyppinyt, mutta päätin varmuuden vuoksi jättää seuraavan kofeiiniannostuksen huomiselle...)

Työpäivän jälkeen minua vastassa odotti Silmu auton takapenkillä turvavöihin köytettynä. Se oli suloisin näky hetkeen! Toiselle oli tullut kova ikävä ♥  Kotimatkan jälkeen kippistin vielä pillimehuni kanssa äidin juhlapäivän kunniaksi kahvilan helteisellä sisäpihalla ja suljin silmät, jotta muistaisin tuon nimenomaisen hetken vielä pitkään.


Tämä keskiviikko oli pakahduttavan ihana!

Sammallahdenmäen salat




Sammallahdenmäen hautaröykkiöalue on Suomen ensimmäinen esihistoriallien muinaisjäännös. Komeat pronssikautiset muinaisjäännökset ja niitä ympäröivä karun kaunis jäkäläpeitteinen kalliomaisema muodostavat arvokkaan Unescon kulttuuriperintökohteen. 

Keltaisia päiviä

Tänään join appelsiinimehua jo lapsuudesta tutuksi tulleella pehmeän upottavalla sohvalla. Heiluttelin varpaitani samalla, kun vatsaani sujahti pieni makea kakunpala. (Ja mummini itseleipoma kaurakeksi.) Illalla sormeni värjäytyivät vaaleanpunaisiksi kotiinviemisiksi saamistani vadelmista. Nyt suupieleni kaartuvat hymyyn.



Elokuu on ollut niin kovin kaunis ja keltainen.

Aina kun on hiljaista

Ajatus räpiköi huoneessa. Paperi rahisee kuin huomionkipeä yskijä terveyskeskuksen odotushuoneessa. Huone ympärillä hämärtyy huomaamatta. Ääriviivat pakenevat kohti huomista. (Ja pimeässä naapuri ruuvaa rikkinäistä hehkulamppua.)


Ullakolla joku pitää ääntä aina kun on hiljaista. 

Uskon, että

 ...henkinen maailma on olemassa. 
...unelmat ovat sielun ravintoa. 
...kaikkiin hyvästeihin kätkeytyy toivo. 


Tiedän, että kaikella tapahtuvalla on tarkoituksensa.