Heijastuksia

Illalla sysimustasta ikkunastani heijastuu peilikuvani. 

Sillä on takkuinen pitkä tukka, 
jaloissa eriparia olevat reikäiset villasukat, 
käsissään höyryävän kuuma teemuki  
Ja se hymyilee. 


(Minä melkein kadehdin sitä.)

Havahdu



Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, 
että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu.
Muumipappa

Huuda!

110815

On vaikea edes yrittää kuvailla sitä epätodelliselta tuntuvaa tunnetta, kun paikan- ja ajantaju katoaa täydellisesti. Samalla olet kuitenkin enemmän läsnä kuin koskaan aiemmin. (Carpe diem - tartu hetkeen!) Olen varma, että tuo elokuinen tiistai-ilta ja Haloo Helsingin keikka muutti hieman minua. Uskon, että se muutti myös monia muita, jotka olivat osallisena tuossa samaisessa taianomaisessa tunnelmassa.

Huuda, huuda ilosta
huuda, huuda vapaudesta ja 
huuda, huuda onnesta 
Haloo Helsinki

Ja me huusimme äänemme käheiksi, kurkkumme kipeiksi ja jalkamme tunnottomiksi. 

Lokakuu


Lokakuu alkoi kylmenevillä aamuilla ja pimenevillä illoilla. Ruska ilmestyi ensimmäisten pakkasöiden jälkeen puiden oksille ja teki maailmastani hetkessä kauniimman. Lokakuussa on taikaa, joka haihtuu äärimmäisen nopeasti. Se katoaa lähes yllättäen savuna ilmaan ja jättää jälkeensä kaiken nielevän pimeyden. Lehdettömät puut, valottomat päivät ja mustan maan. 

Sitä ennen on kiire nähdä, kokea ja tuntea syksy. Nauttia viimeisistä värikkäistä päivistä ja valmistautua hiljalleen hiipivän talven tuloon.