Herätä minut!

Herätä minut horroksesta
Estä minua uppoamasta
Herra Ylppö & Ihmiset


Opettelen yhä omaksumaan erilaista arkea. Arkea, jossa suorittaminen on täysin vieras määre. Suorittamisen tilalle on asettunut väsymys. Väsymys, joka pahimmillaan saa olon koko päiväksi vapisevaksi, heikoksi ja hauraaksi. Se kehrää rintakehän päällä saaden hengityksen tuntumaan raskaalta ja jäsenet kohmeisilta. Ajatus harhailee ja on vaikea pysähtyä.

Väsymyksestä huolimatta viimeisiin viikkoihini on sisältynyt kuitenkin niin monen monta puhdasta onnen ja ilon hetkeä, kuten lautapeli-ja leffailtaa hyvässä seurassa, teetä ja sympatiaa ystävien parissa sekä paljon muuta merkityksellistä. Jaettuja iloja ja suruja sekä aitoa läsnäoloa ♥ 

Taikatalvi


 Rakastan talvea ja aina kesäisin suuresti kaipaan sitä. Tunnetta, kun jäiset lumihiutaleet takertuvat ripsiin ja takkuisiin hiustenlatvoihin. Näkyä, kun koko luminen maailma kimmeltää tuhansien timanttien lailla. Ääntä, jonka hienoisesti narskuva pakkaslumi saa aikaan jokaisen varovaisen askeleen alla. 

Juuri silloin minä hymyilen kaikkein aidoimmin.

Viimeisiä kertoja

Perjantai sisälsi monia viimeisiä kertoja. En pidä hyvästeistä, loppumisista saati luopumisista. Hyvästeihin sisältyy aina monia ristiriitaisia muistoja, mutta erityisesti toki niitä hyviä hetkiä. Viimeisiä sanoja, jotka eivät koskaan merkitse tarpeeksi, vaan kuulostavat vain tyhjiltä ja turhilta. Sanat jättävät jälkeensä kaipausta ja haikeutta, mutta toki samalla myös uusia alkuja. 

En vielä pysty täysin sisäistämään sitä, että suljin kouluni ovet viimeistä kertaa takanani. Ensimmäistä kertaa astuin tuohon kyseiseen rakennukseen vuonna 2007. Nyt eletään jo vuotta 2016, enkä enää koskaan palaa niiden seinien sisälle takaisin. Tuohon rakennukseen mahtuu niin monenlaisia muistoja - kipeitä, kasvattavia ja ikimuistoisen ihania. 

Perjantaina takanani sulkeutui ovi, josta asteli uudenlainen minä. Itsevarmempi, luottavaisempi ja itseensä tyytyväisempi. Kaikin puolin rohkeampi ja toiveikkaampi minä. Nyt tiedän, että pystyn. Pystyn, vaikka ensin epäilisin ja kyseenalaistaisin omat kykyni. Olen kiitollinen siitä, että näiden kahen korkeakoulututkinnon aikana olen saanut tutustua lukuisiin ihmisiin niin opintojen kuin työelämänkin puolesta, jotka uskoivat minuun silloinkin, kun en enää itse jaksanut. He pysyivät rinnallani koko matkan ajan. He loivat uskoa minuun silloin, kun epäilin itseäni, kykyäni suoriutua ja saavuttaa asettamani tavoitteet. 


Nämä ihmiset eivät unohdu, vaikka ovet takanani sulkeutuivatkin. Tiedän, että he pysyvät muistoissani vielä pitkään mukanani. Lämmin ja iso kiitos siis sinulle, joka tunnistit tekstistä itsesi ♥ 

Ajatuksia lautasella

Tänään valmistin herkkua: itsetehtyä juuressosekeittoa. Seurana toimi Tähtiin kirjoitettu virhe-romaani ja pieni hiljainen hetki ihan vain omaa aikaa. Melko täydellistä. 



Olen päättänyt vähitellen lisätä kasviksia monipuolisesti ja ravitsevasti ruokavaliooni. Kalasta, kananmunasta ja maitotuotteista en kuitenkaan aio kokonaan luopua. Viime kesänä arkiruokani oli hyvin kasvisruokapainoitteista, enkä ole enää noin vuoteen käyttänyt leivän päällä lihavalmisteita, vaan suosinut kasviksia ja juustoa. Jo pitkään pelkkä ajatus siitä, mistä lautaselleni tullut ruoka on lähtöisin, on etonut. Tuntunut pahalta ja eettisesti väärältä. Kasvispainoitteisesta ruoasta sen sijaan saan paitsi hyvän olon, myös paremman mielen!

Onko teillä kokemusta kasvisruokavaliosta? 
Vinkkejä, linkkejä ja reseptejä otan mielelläni vastaan!