Tahroja sormenpäissä

Kumoan suuren laatikollisen värikyniä hellävaraisesti lattialle. Ne putoilevat pitkin poikin mattoa, vierivät matolta sängyn alle ja jotkut jopa eteiseen asti. Hetkesi minä jään ihastelemaan hämmästellen tuota värien sekavaa kirjoa edessäni.

 En muistanutkaan kokoelmani olevan niin runsas, 
niin sekasortoisen valloittava! 


Minä piirrän kiemuroita, muotoja ja kokonaisuuksia joilla ei ole alkua saati loppua. Kadotan täysin ajantajun ja maailma ympärilläni hiljenee. Lopulta minun sormeni ovat kirjavista väreistä mustat ja poskeni punertavat innostuksesta. 

Juuri tämä on se rajaton mahdollisuuksien maailma, 
jossa minun on pohjaton onni ja suuri ilo. 

2 kommenttia:

  1. Vaikka itselläni on jo pitkään ollut luovuuden lukko tiukasti suljettuna ja avain piiloon kätkettynä, sain tekstisi kautta kiinni tuosta tunteesta; se on yksi parhaista tunteista, mitä voi olla. Se innostus, onnellisuus, vapaus ja täydellinen riemu - ei ole parempaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommenttisi sai minut hymyilemään! On niin suuri ilo kuulla, että tekstini sai sinut ajattelemaan luovuutta :') Ei tosiaan ole parempaa tunnetta kuin luova mielentila! Toivottavasti löydät pian lukkoosi avaimen, sillä vain sinulla on kyky avata se <3

      Poista

Jokainen ajatus on tärkeä ♥