Kuolevainen

Tietoisuus elämän rajallisuudesta on juurruttanut mieleeni jotain, mitä kannan loppuelämän mukanani. Oivalluksen siitä, että vaikka aika onkin rajatonta, minun aikani on rajallista. Minunkin aikani kuluu ennen pitkää loppuun. Tajusin, että minun tuntini ja jonkun muun tunti eivät koskaan ole keskenään samanveroisia. Emme pysty viettämään niitä samalla tavalla, emme myöskään voi suhtautua aikaan samalla tavalla. 


Jos siis haluan tehdä jotain, minun täytyy tehdä se nyt. 
Jos haluan sanoa jotain, minun täytyy sanoa se nyt. 
Kyse on minun elämästäni.
Cecelia Ahern: Valintojen vuosi

Maanantaimökötys

Uusi viikko ja uudet kujeet - tai sitten ei. Viikon ensimmäinen päivä usein ahdistaa, jännittää ja ennen kaikkea masentaa (ainakin allekirjoittanutta). Niinpä päätin näin maanantain kunniaksi laatia listan siitä, miten minä selätän viikonpäivistä inhottavimman:

 Mene sunnuntaina tarpeeksi aikaisin nukkumaan (tai aamulla kaduttaa kahta kauheammin). 
 Älä kiirehdi, vaan ota aikasi. Pyhitä maanantaimökötykselle tietoisesti hetki ja kas, suurin ärtymys helpottaa!
 Muista: It's just a bad day, not a bad life. Kaiken kohtaamasi epäonnen voit myös hyvällä omallatunnolla vierittää nimenomaisen viikonpäivän syyksi.
♥ Asenne todellakin ratkaisee, joten pyri olosuhteen huomioiden olemaan mahdollisimman positiivinen (maanantain jälkeen viikonloppu on jälleen yhden päivän lähempänä).
 Ole armollinen itsellesi ja muille. Et ole tuntemuksesi kanssa nimittäin yksin!
♥ Herkuttele, ihan vain siksi, että on maanantai!
 Tiedosta, että seuraava koettelemusten päivä on vasta ensi viikolla.
 Jätä mahdollisuus myös yllätyksille. Maanantaista huolimatta päiväsi voi olla mitä onnistunein!


Mukavaa alkavaa viikkoa myös sinne ruudun toiselle puolelle! 

Pipsa

Innostuin neulahuovutuksesta viime syksynä. Päätin tuolloin kokeilla, onnistuisinko väkertämään samantapaisia hahmoja, joita ihailin Huopahemmot-kirjan värikkäiltä sivuilta. Toistaiseksi olen ehtinyt huovuttamaan vain muutaman pienen ja suloisen otuksen. Sormeni syyhyävätkin lähes jatkuvasti kärsimättömästä innostuksesta päästä näpertelemään tämäntapaisia hahmoja lisää! Maltti on kuitenkin valttia tässäkin touhussa.


Tämä kuvassa esiintyvä huopainen (Pipsa) pupu sai viime viikolla uuden rakastavan kodin ystäväni luota 

Lohtu

Pujota kätesi monen kerroksen läpi, aina kylmälle iholleni asti. Jos näet haavoja, sido ne hellästi ja rakasta arviksi. Menneisyyden haalenneiksi painajaisiksi. Rohkaise minua huomaamaan, että olisi helpompi olla, jos ajatukset eivät aina olisi hirmumyrskyjä, vaan kauniita tähdenlentoja. Pakota minut muistamaan, kuinka helppoa on uskaltaa. 


 Ja sitten voit kuulla, kuinka rintalastani alla muuttuu rytmi jälleen tasaisemmaksi.