Kuolevainen

Tietoisuus elämän rajallisuudesta on juurruttanut mieleeni jotain, mitä kannan loppuelämän mukanani. Oivalluksen siitä, että vaikka aika onkin rajatonta, minun aikani on rajallista. Minunkin aikani kuluu ennen pitkää loppuun. Tajusin, että minun tuntini ja jonkun muun tunti eivät koskaan ole keskenään samanveroisia. Emme pysty viettämään niitä samalla tavalla, emme myöskään voi suhtautua aikaan samalla tavalla. 


Jos siis haluan tehdä jotain, minun täytyy tehdä se nyt. 
Jos haluan sanoa jotain, minun täytyy sanoa se nyt. 
Kyse on minun elämästäni.
Cecelia Ahern: Valintojen vuosi

4 kommenttia:

  1. Ovat niitä elämän syviä ajatuksia ja peilaamista, tietoisuutta tämän kaiken kulun rajallisuudesta. Huomaan itsekin pohtivani näitä aika ajoin.

    Lempeää ja myötäistä kevättä sinulle, aurinkoa, iloa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syvällisiä ajatuksia tosiaan ajankulun / elämän rajallisuudesta. Toivon sinullekin erityisen lempeää kevättä - pian se vaihtuukin jo kesäksi :)

      Poista
  2. Niin se on. Elämä on tässä ja nyt. ..ja tämä ihana kevät. Kaunis kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin juuri - elämä on tässä ja nyt. Kiitos kaunis ♥

      Poista

Jokainen ajatus on tärkeä ♥