Aika on läsnäoloa

Tahdon jakaa kanssasi päivän, jolloin et ollut matkassani mukana. Yritän piirtää sanoillani verkkokalvoillesi mielikuvan heinäkuisesta hellepäivästä, aaltojen kimalluksesta rannassa ja lapsista, jotka kahlaavat merivedessä. Tuon rauhaisan meren lähes tyynestä pinnasta, josta heijastuu pehmoisten poutapilvien suloinen kuvajainen. Taivaskin on armollinen ja lupaa kannatella tänään sateen unia. 

Vaikka mitään kovin erityistä ei tapahdukaan, jatkuu elämä. Sillä kun ei ole aikaa, ei ole odotustakaan. Aika on näin ollen vain puhdasta läsnäoloa. Ja parhaatkin muistot lopulta vain hataria, harmaita mielikuvia. 





Oletko kanssani samaa mieltä, että lopulta ihminen ei tarvitse paljoakaan ollakseen aidosti onnellinen? 

31 totuutta

Päätin listata 31 totuutta itsestäni, koska en ole blogissani aiemmin kertonut paljoakaan siitä, kuka tai millainen olen. Ajattelin, että teistäkin voisi olla mielenkiintoista tutustua siihen henkilöön, joka näiden tekstien ja kuvien taustalta löytyy... Joten eikun listan pariin:


1. Päiväni ei lähde käyntiin, jollen saa kahvia. Juon kahvini aina mahdollisimman suuresta mukista, mieluiten kokonaan mustana ja harvoin täysin loppuun asti. (Mainittakoon myös, että kahvin täytyy olla sopivan kuumaa - ei liian, eikä liian vähän. Sekä melko keskimääräistä vahvempaa.) 

2. Olen erityisherkkä, persoonallisuustyypiltäni INFJ ja horoskooppimerkiltäni kalat. 

3. Minua täydellisempää epäonnistunutta perfektionista saa etsiä. Mikä on jo itsessään varsin absurdia.

4. Olen äärettömän perusteellinen imuroija. Käyn kaikki kolot, kulmat ja ahtaat paikat läpi, kun alan imuroimaan. Se on tiskaamisen kanssa parasta terapiaa! (Mutta aloittaminen on yhtä tuskaa.)

5. Pelkään ahtaita paikkoja, hämähäkkejä, käärmeitä, neuloja, piikkejä ja lääkäreitä.

6. Käytän villasukkia myös kesäisin ja aina nukkuessani.

7. En ole värjännyt hiuksiani noin neljään vuoteen. Tällä hetkellä minulla on siis 99%:sti täysin oma hiusväri päässäni. Tavoitteenani on kasvattaa hiukseni alaselkään asti. 

8. Minusta ei koskaan pitänyt tulla insinööriä. Toisin kuitenkin kävi.

9. Moni yllättyy, kun kuulee, mitä teen työkseni ja mikä olen ammatiltani. Toisaalta minusta on myös hauska rikkoa tällaisia stereotypioita, joita ihmisillä työstäni ja ammatistani saattaa olla. 

10. Olen hurahtanut Stephen Kingin kirjoihin. Voisin lukea Kingiä liukuhihnalta. Toinen suosikkikirjailijani on Torey Hayden.

11. Kotoa aamulla lähtiessäni joudun varmistamaan määrän X-kertoja, onko hella, kahvinkeitin, leivänpaahdin tai mikä ikinä elektroninen laite tahansa päällä. Saatan palata vielä rappukäytävästä varmistamaan, etten vain ole kytkenyt virtaa vahingossa päälle. Sama rumba jatkuu avainten kanssa. (Niillä tosin ei sytytetä tulipaloa, just saying...)

12. Olen melko addiktoitunut numeroihin. Tykkään sudokuista, seuraan Endomondolla kuljetut kilometrit, lasken rappusten lukumääriä sekä minulla on ollut tapana viihdyttää itseäni pitkillä automatkoilla laskemalla vastaantulevien autojen rekisterikilpien numeroita yhteen. Jokseenkin neuroottista, eh? 

13. Olen todella harvoin ajoissa paikalla. Olen joko juuri silloin, kun on sovittu tai sitten olen hieman myöhässä. Sen sijaan turhaudun suunnattomasti, jos joudun itse odottamaan (tai jonottamaan). 

14. Katson harvoin elokuvia. Eli olen sangen helppoa leffaseuraa, kun en todennäköisesti ole nähnyt sitä(kään) elokuvaa, jonka "kaikki on ihan varmasti nähneet!".

15. Elokuvien sijaan nautin äärettömästi erilaisten dokumenttien katsomisesta. 

16. Olen musiikin suurkuluttaja. Radio on päällä lähes aina, kun olen kotona tai ajan autoa. Spotifytä kuuntelen ulkoillessani. Tai blogia kirjoittaessani.


17. Olen käynyt seitsemän kertaa RMJ:ssä, kerran Ruississa ja Pori Jazzeilla. Tällä hetkellä tuntuu, että festarit on osaltani nyt koettu.

18. Rakastan muumien filosofiaa. Tove Jansson oli nero!

19. Ajaudun usein kiusallisiin, noloihin tai muutoin hieman kyseenalaisiin tilanteisiin. Keittiöpsykologian pitkällä oppimäärällä olen päätellyt sen johtuvan jokseenkin naiivista ulkomuodostani.

20. Lapsuudesta lähtien haaveenani on ollut päästä Islantiin. Vielä jokin päivä tuon haaveeni aion toteuttaa!

21. Olen käynyt Ruotsissa, Norjassa, Virossa, Espanjassa, Turkissa ja Kreikassa.

22. Tulen loistavasti juttuun vanhusten, koirien, kissojen ja lasten kanssa. En tiedä, miksi. Näin on ollut aina.

23. Olen päättänyt olla koskaan kasvamatta täysin aikuiseksi. Tietynlainen lapsenmielisyys ja uteliaisuus elämää kohtaan on osa luonnettani.

24. Olen samalla sekä ainut lapsi että perheemme kuopus. Asia ei kuitenkaan ole ollenkaan niin ristiriitainen, miltä se tässä yhteydessä kuulostaa. Kaikki riippuu näkökulmasta. Got the point?

25. Koneeltani löytyy varmasti tuhansia kuvia, joita en ole vielä läpikäynyt saati muokannut julkaisuvalmiiksi. Asia sekä hämmentää, ärsyttää että huvittaa minua.

26. Minulla ei ole yhtäkään tatuointia. Pelkäisin kyllästyväni otattamiini kuviin jossain vaiheessa ja ahdistuvani siitä, etten pääse niistä eroon kuin laserilla.

27. Minulla on ärsyttävä pakkomielle korjata väärin sanottuja sanoja. En myöskään siedä kirjoitusvirheitä. Ne saavat sisäisen zen-tasapainoni läikkymään niin sanotusti yli.

28. En ymmärrä politiikkaa, vaikka kuinka yritän. Yritän pysyä maailman ja kotosuomen tapahtumissa ajantasalla, mutta politiikka ei vain aukene minulle. Minun maailmassani asiat ovat harvinaisen mustavalkoisia, ne ovat yleensä myös joko-tai.

29. Olen erittäin visuaalinen ja esteettinen ihminen ja minulla on hyvä värisilmä. Olen todella tarkka käyttämistäni väreistä pukeutumisessa ja kotini sisustamisessa.

30. Rakastan käydä kahviloissa. Inspiroidun kauniista maisemista. Viihdyn luonnossa.

31. Olen eräänlainen sosiaalinen erakko. Nautin ystävieni ja läheisteni seurasta, mutta tarvitsen vastapainoksi ajatuksilleni paljon omaa aikaa.


Huh. Listaa oli samalla sekä mukava että haastava kirjoittaa!
Olisi mielenkiintoista saada lukea myös teistä, jotka luette blogiani:
kerrothan minulle, kuka sinä olet?

Kerro mulle




Jo pienenä olen paennut omaan sisäiseen maailmaan, mistä mua ei pysty kukaan haavoittamaan. Oon oppinut, että ihmiset sanoo paljon, mut vain vähän ne tarkoittaa. Ne lupaa olla läsnä, mutteivat oikeasti olekaan. Muistoihin harmaisiin ne kaikki lopulta katoaa. 

Enää en haluaisi jäädä vain tänne omaan maailmaan, jotta oppisin muihinkin kuin itseeni luottamaan.  
Joten kerro mulle, miten oppisin toisiin luottamaan?

Kurkistus kesäkuuhun

Kesäkuun alussa oli jälleen aika suunnata auto kohti Naantalia, tuota ikuisen auringonpaisteen kesäkaupunkia. Auton takapenkillä kuulokkeissani soi koko matkan Ellinoora, sylissäni lepäävä kalenteri oli auki päivämäärän 10.6. kohdalta ja meitä onnekkaita sattui hellimään vielä vuoden ensimmäinen hellepäiväkin. Puitteet täydellisen kesäpäivän viettoon olivat siis kaikinpuolin kohdillaan.





79 kilometriä linnuntietä ja sain unohtaa hetkeksi kaiken muun. Perille saavuttaessa uppouduin vanhan kaupungin kauniisiin maisemiin ja rakennuksiin, hymyilin vastaantuleville hyväntuulisille ihmisille ja mikä tärkeintä: olin enemmän läsnä hetkessä kuin pitkiin aikoihin. (Jo pelkkä ajatus tuosta kaikesta nostaa hymyn jälleen kasvoilleni.) 

Kiitos Naantali, et pettänyt odotuksiani tälläkään kerralla! 
Nähdään luultavasti taas ensi vuonna 

Kesäyö


 Ulkona kesäyö itki kasvoilleni kyyneleitä. Kaipasin hetken ja kaipasin vielä toisenkin. Ehkä yleistä kauneutta. Ehkä odottomattoman ylevää tunnetta. Annoin yötuulen hiukseni sekoittaa, sillä vihdoin ymmärsin, mitä vapaus tarkoittaa. Takaa pilvien, kuu polkuani valaisi. Tähdet kuiski ja matkaani suojeli. Taivas oli musteen sininen ja niin äärettömän syvä. Sinä minulle lupasit "on matkallesi vielä varattu jotain kaunista ja hyvää".

Silloin tiesin, että sen hetken sisällä asui suuri avaruus. 

Näe, koe ja kasva



Nuorempana etsin elämälle tarkoitusta suurista kaarista, suuntaviivoista ja erilaisista elämäntehtävistä. Niistä syistä miksi juuri minä olen tässä. Siitä jostakin, mitä minä teen, kun kasvan isoksi. Mutta minä en ole vieläkään täysin kasvanut. Enkä ole löytänyt elämäni tarkoitustakaan. Olen kuitenkin oppinut näkemään elämää siellä, missä se oikeasti on: yksinkertaisissa, epätäydellisissä ja keskeneräisissä pienissä hetkissä. Sillä elämä tapahtuu juuri nyt. Tälläkin hetkellä. Jatkuvasti.  

Elämän näkeminen on oikeastaan hyvin yksinkertaista: sinun ei tarvitse kuin avata silmäsi ja katsoa ympärillesi. Kysymys onkin lopulta vain siitä, haluatko oikeasti nähdä (kokea ja kasvaa).

(PS. Kuinka olenkaan kaivannut tätä: Kirjoittamista, inspiraatiota ja energiaa. Ehdottomasti eniten kuitenkin rohkeutta. Rohkeutta pysähtyä ja kohdata.) 

2017

Tällä postauksella on monta merkkipaalua, sillä se on ensimmäinen julkaisemani kirjoitus vuonna 2017, mutta jo 101. koko blogin nelivuotisen historian aikana! Kyllä, luit oikein: blogini täyttää tammikuussa myös neljä vuotta. Uskomatonta, mutta totta!


Aloitin julkisen kirjoittamisen epävarmoin mielin ja haparoivin askelin. Hieman jopa häpeillen ja ujostellen. Sisälläni kupli kuitenkin malttamaton innostus päästä jakamaan ajatuksiani, ottamiani kuvia ja luoda tästä blogista eräänlainen onnellisuuspäiväkirja itselleni, mutta myös muille. Paikka, josta saa hyvää mieltä, uusia ajatuksia ja ideoita. Inspiraatiota. Tärkeintä minulle kuitenkin oli (ja on yhä) saada toteuttaa itseäni, päästä luomaan uutta ja jakaa kokemani kauniit, voimaannuttavat sekä merkitykselliset hetket. 

Viimeisen neljän vuoden aikana olen vähitellen alkanut löytää oman tyylini kirjoittaa ja kuvata. Nykyään uskon enemmän itseeni ja siihen, mitä täällä blogin puolella julkaisen. Tiedostan paremmin, mihin olen ryhtynyt ja myös sen, mihin vedän rajan. Tavoitteenani on jatkossakin kehittyä sisällön tuottamisessa ja suunnata blogin sisältöä entistäkin enemmän omanlaisekseni. Yritän tulevana vuonna löytää jälleen sen saman intohimon kirjoittamiseen, kuin mikä blogin alkuaikoina sisälläni kipinöi. Keskittyä siihen, mikä on itselleni tärkeintä: luoda, jakaa ajatuksia ja kehittyä kuvaajana. Unohtaa parhaani mukaan liian suorittamisen ja nauttia siitä mitä teen. Olla rohkeammin oma itseni.

Ihanaa alkanutta uutta vuotta jokaiselle blogini lukijalle 
Tehdään yhdessä vuodesta 2017 ikimuistoinen!