Aika on läsnäoloa

Tahdon jakaa kanssasi päivän, jolloin et ollut matkassani mukana. Yritän piirtää sanoillani verkkokalvoillesi mielikuvan heinäkuisesta hellepäivästä, aaltojen kimalluksesta rannassa ja lapsista, jotka kahlaavat merivedessä. Tuon rauhaisan meren lähes tyynestä pinnasta, josta heijastuu pehmoisten poutapilvien suloinen kuvajainen. Taivaskin on armollinen ja lupaa kannatella tänään sateen unia. 

Vaikka mitään kovin erityistä ei tapahdukaan, jatkuu elämä. Sillä kun ei ole aikaa, ei ole odotustakaan. Aika on näin ollen vain puhdasta läsnäoloa. Ja parhaatkin muistot lopulta vain hataria, harmaita mielikuvia. 





Oletko kanssani samaa mieltä, että lopulta ihminen ei tarvitse paljoakaan ollakseen aidosti onnellinen? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen ajatus on tärkeä ♥