Lintupäiväkirja (3)

 Sini/heinäsorsa (Anas Platyrhynchos)

  • Yleiskuvaus: kaikissa höyhenpuvuissa varmin tuntomerkki on leveä sininen siipipeili, jota molemmin puolin reunustaa musta ja valkea juova. Puolisukeltaja.
  • Koko: pituus 50-60cm ja paino 0,9-1,3kg.
  • Pesiminen: munii huhtikuussa 5-12 munaa, joita vain naaras hautoo. Haudonta-aika 22-30 vrk. Poikaset oppivat lentämään 7-8 viikon ikäisinä ja etsivät itse ravintonsa jo hyvin nuorina, vaikka pysyvätkin poikueena emon seurassa.
  • Esiintyminen: pesivänä koko Suomessa, etenkin runsaskasvustoisten vesistöjen äärellä. Pesimäkannaksi on arvioitu noin 200 000 paria. 
  • Muutto: syksyllä loka-marraskussa ja keväällä huhti-toukokuussa. Talvehtii Länsi- ja Keski-Euroopassa sekä Etelä-Skandinaviassa. Pieni osa lintukannasta talvehtii myös Suomessa kaupunkien sulapaikoilla ihmisen tarjoaman ravinnon turvin. 
  • Ravinto: kasvinosat, selkärangattomat ja talvisin "pullanpalat". (Fun fact: sinisorsaa sanotaan usein myös pullasorsaksi, koska se kesyyntyy helposti ja saattaa tulla ottamaan ihmisten sille tarjoamaa ravintoa jopa kädestä.)
  • Uhanalaisuus: elinvoimainen, rauhoitettu, riistalintu. Luontoportti.com








Kysynpä vaan, kukapa voisi olla pitämättä näistä sympaattisista ja lähes kesyistä (pulla)sorsista, 
jotka tulevat noukkimaan kuivuneita leivänpalasia suoraan kädestä? En kyllä itse ihan heti keksi yhtäkään sorsien vihaajaa. 


PS. Lue myös hauska artikkeli Tytsy-sorsasta, joka on jo kymmenenä keväänä tehnyt pesän erään kerrostaloasukkaan parvekkeelle! Niin söpöä 

Ilmassa leijui syksyn ja lähtemisen tuntu

Varhain aamulla ilmassa leijui hyvin selkeästi syksyn ja lähtemisen tuntu. Olin kertakaikkiaan unohtanut, että lähtö tulee useimmiten aina hypyn lailla. Kesä oli yhtäkkiä niin etäällä, aivan kuin sitä ei koskaan olisi ollutkaan.

Kesä oli lähtenyt, 
syksy saapunut!


















Ja niin olin jälleen matkalla, kuin ties mikä vaeltava puu, jossa yksikään lehti ei liikkunut.
Tove Jansson 

Älä huoli, vaikka

...elämäsi olisi kääntymässä päälaelleen. 
Mistä nimittäin tiedät, että se elämä, johon olet tottunut, 
on parempi kuin se, joka on vasta tulossa? 
Rumi



Oletko huomannut, että jos vain uskallat antaa mahdollisuuden, alkaa usein tapahtua varsin eriskummallisia asioita? Asioita, joita et pysty etukäteen edes kuvittelemaan. Kun nimittäin uskaltaa antaa mahdollisuuden muutokselle, niin alkaa elämässä olla sopivassa määrin joustoa ja juuri tuon jouston takia elämä alkaakin tuntua hyvältä. Itse asiassa paljon paremmalta kuin ikinä ennen. Tällöin hyvä olo ja sisäinen rauha ei tulekaan enää siitä, johon olet elämässäsi aiemmin palavasti kiinnittynyt (tai vain sattuman kaupalla urautunut, jumiutunut tai takertunut), vaan siitä, että annat luvan alkaa tapahtua. 

Niin kliseistä kuin se ehkä onkin, niin ainoa pysyvä asia elämässämme on muutos. Ei tarvitse kuin havannoida luontoa ja ymmärtää, että ihminen on oikeasti ainoa elollinen olento, joka yrittää kaikkensa, jotta asiat pysyisivät kuten aina ja ikuisesti ennenkin. Lopulta tietysti jopa oman onnensa ja hyvinvointinsa kustannuksella. 

Nyt kun mietin, on itse asiassa hyvin lohdullista oivaltaa, että elämä ei todellakaan ole sellaista, jollaiseksi sen vielä vaikkapa vuosi sitten kuvittelin. Elämä on oikeastaan tällä hetkellä kaikkea sellaista, jota en yhtenäkään aamuna osannut edes toivoa.


On niitä, jotka jäävät ja toisia, jotka lähtevät. 
Niin on ollut aina. 
Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa. 
Eikä koskaan ikinä saa antaa periksi. 
Tove Jansson

Lupauksien auringonkukkapelto

Yksi konkreettisimmista kesän loppumisen enteistä on ehdottomasti se hetki, kun auringonkukkapellot alkavat elokuussa kukoistaa. Itselleni auringonkukat symboloivat muutosta ja jonkin uuden alkua. Hentoa lupausta siitä, että kohta saapuvat hiljalleen viilenevät päivät, pimenevät illat, sekä sysimustat yöt. Löytyy jälleen se syksyn mukanaan tuoma sisäinen rauhallisuuden rytmi, joka antaa luvan vain olla ja käpertyä. 


Sillä kesäisin ei ikinä malta. Ei malttaisi pysähtyä, eikä ainakaan mennä ajoissa nukkumaan. Koska tietää, että täällä pohjoisella pallonpuoliskolla kesä on kuitenkin niin häviävän lyhyt ajanjakso, kun luonto ja ihminen osana sitä puhkeaa eloon. On kiire nähdä, tuntea ja kokea. Luoda muistoja, joita sitten kaamosaikana voi enemmän tai vähemmän haikeana muistella. 

Minä muistelen mennyttä kesää aivan erityisellä lämmöllä, koska se oli minulle ennen kaikkea vapauden kesä. Olen lähes varma, ettei tällaista kesää tule kohdalleni osumaan välttämättä enää koskaan. Mutta toisaalta, eihän sitä tosiaan ikinä tiedä, mitä maailmankaikkeudella on minun (tai sinun) varalle suunnitelmissa. Vapauttakin on niin kovin monenlaista, kaikki riippuu näkokulmasta. 


Näihin auringonkukkakuviin haluan sinetöidä menneen kesän kesämuistoni ja rajattomalta tuntuvan vapaudentunteeni. 

Levollinen syksy, olet kaikesta huolimatta enemmän kuin tervetullut 

Historian havinaa

Luostarinmäki on Turun ainoa yhtenäinen puutaloalue, joka täpärästi säilyi vuoden 1827 palosta. Yli 200 vuotta vanhat rakennukset sijaitsevatkin täysin alkuperäisillä paikoillaan, sillä alue on onneksi säästynyt uudelleenrakentamiselta.







Historiallisen alueen 18 pieneen kortteliin on sisustettu käsityöläisten asuntoja ja yli 30 eri alan verstasta esittelemään vierailijoille esiteollista aikaa ja vähävaraisen kansanosan elämää. Luostarinmäki nimittäin veti puoleensa lähiseuduilta Turkuun paremman elämän toivossa muuttaneita ihmisiä. Koska alue sijaitsee aivan kaupungin laidalla, oli myös tonttimaa huokean hintaista. Näin Luostarinmäestä muodostuikin vähitellen vähävaraisten asuinalue, jossa elettiin suhteellisen pitkään maalaismaisesti omavarais- ja vaihdannaistaloudessa.

Museon kokoelmista löytyy monipuolisesti 1800-1900-luvun työkaluja, verstasirtaimistoa ja lukuisia asumiseen liittyviä esineitä. Verstaita ovat muun muassa suutari, tupakkatalo, viuluntekijä, kivipaino ja kirjansitomo. Kesäisin verstaissa työskentelee myös eri alojen käsityöläisiä. Alueen historialliset kujat, pihat ja kodit saavat ajan seisahtumaan sekä muodostavat täysin uniikin miljöön, jossa todellakin kannattaa käydä itseään sivistämässä.


Ps. Käy lukemassa lisää Turun käsityöläismuseosta täältä ja täältä!